Lokka
[1] jättivät alleen kodit viidessä kylässä, joista Riesto, Kurujärvi ja Korvanen jäivät pinnan alle kokonaan, Lokka ja Mutenia osittain. Mutenian kyläkummun taloista suurin osa jäi kuiville, mutta asukkaita jäi vain yhteen taloon. Lokan silloisista 14 talosta kuusi jäi kylän halkaisseen padon alapuolelle. Ennen rakennustöitä altaiden alle jääneissä kylissä asui yhteensä 107 perhettä eli yhteensä 640 asukasta. Heistä 560 joutui etsimään uuden kodin muualta. Monet muuttivat joko allasalueen reunalle Vuotsoon tai kirkonkylälle Sodankylään. Joitakin muutti myös Ruotsiin. Kaiken kaikkiaan Lokan ja Porttipahtaan altaat jättivät alleen yli 630 000 hehtaaria porotalouden laidunmaata.[2]Ennen tekoaltaan valmistumista Luirojoen varteen noussut Lokka oli osa Sompiota, jonka pohjoisosa ulottui Saariselän tunturialueeseen ja eteläreuna Luiron ja Kitisen yhtymäkohtaan. Luonnontilaisesta Lokan seudusta suurin osa, noin 90 prosenttia oli suota, Posoaapaa, joka oli ennen tekoaltaan rakentamista Suomen ja Euroopan suurin aapasuo 30 000 hehtaarin laajudellaan. Tätä Posoaapaa halkoi Luirojoki, joka aluksi virtasi vuolaana mutta muuttui alempana serpentiinijoeksi. Luonnontilaiseen Luiroon laski lännestä Viuvalojoki ja Riestojoki, johon taas laski Sompiojärvestä lähtenyt Muteniajoki. Idässä virtasivat Piettämänjoki ja Korvasenjoki ja pohjoisessa Kopsusjoki.[3]
Sompion alueen asutus on vanhaa. Varhaisimmat löydökset eli Juikentän asuinkentät ajoittuvat 970-400 eaa. Kyseessä ovat Sompiojärven eteläpuolella, Muteniajoen suussa sijaitsevalla suosaarella olevat neljä tai viisi osittain maahan kaivettua asumusjäämistöä. Löydökset tehtiin ennen allashankkeita tehdyissä kaivauksissa, joissa löydettiin asuinkenttien lisäksi myös erilaisia talouskaluja, koruesineitä ja venäläistä alkuperää olevia kirveitä. Myös Lokanlomasta, joka sijaitsi noin kolme kilometriä Lokan kylästä länsiluoteeseen, löydettiin asumisen jälkiä, kuten kolme liettä, kourutaltan katkelma ja vuolukivisekoitteista keramiikkaa. Perimätiedon mukaan paikassa asuivat Lokan ensimmäiset asukkaat. Nykyään Lokanloma on tekoaltaan pinnan alla.[4]
Nykyään Lokka on noin kuudenkymmenen asukkaan kylä erämaiden ja tekojärven hallitsemalla alueella Sodankylän kunnassa, Keski-Lapissa. Matkaa Lokasta päätajaamaan eli Sodankylään tulee Tanhuan kautta kulkevan tien kautta noin 86 kilometriä. Tie rakennettiin tekoaltaan patoamisen yhteydessä vuonna 1967. Nykyään alueen pääasiallinen elinkeino on kalastus, josta toimeentulonsa saa toistakymmentä ammattikalastajaa. Tärkeimmät lajit ovat hauki, ahven, siika ja made. Lisäksi matkailu on alkanut saada jalansijaa alueella.[5]
Lokka ennen partisaani-iskuja
[6]Sompion kylät levittäytyivät laajalle alueelle, joka historiallisissa lähteissä tunnetaan Kemin Lapin Sompiona ja Sompion kylänä. Sodankylän isojaon valmistuttua 1900-luvun ensimmäisinä vuosina vanhasta Sompiosta syntyivät Lokan, Mutenian, Rieston ja Tanhuan maarekisterikylät.[7]
Lokassa, kuten muissakin vanhan Sompion kylissä, elinkeinoelämä on ollut hyvin rikasta. Ennen tekojärven rakentamista kotitalouksissa harjoitettiin keskimäärin viittä eri elinkeinoa. Tämä oli suoraa jatkumoa jo 1700- ja 1800-luvuilla harjoitetulle, useasta lähteestä ammentavalle toimeentulon hankkimiselle metsästyksellä, peuranpyynillä, kalastuksella, karjanhoidolla ja myöhemmin maataloudella ja poronhoidolla. Luiron jokivarsiniityt mahdollistivat karjanpidon, vaikka tilojen peltoalat olivat pieniä. Ennen altaan rakentamista myös marjastus ja erityisesti hillastus olivat merkittäviä tulonhankkimiskeinoja ja oltiinpa Sompiossa jo ennen sotia leipäviljastakin omavaraisia: Rieston kylä oli kuuluisa ohrastaan.[8]
Posoaapaa mutkitellen halkova Luirojoki oli tärkeä kulkuväylä. Sulan veden aikaan kuljettiin jokiveneillä ja tarvittaessa matkaa jatkettiin pitkospuita pitkin. Kelirikon aikana Pilliranta ja Riesto jäivät eristyksiin. Talvisin matkat lyhenivät koska jänkä jäätyi ja mahdollisti muita vuodenaikoja joutuisamman kulun suksilla tai poron vetämällä reellä. Maantie saapui pohjoiseen 1910-luvulla, kun nykyistä valtatie neljää rakennettiin. 1930-luvulla rakennettiin maantie, joka alkoi nelostieltä Vuotson kohdalta ja vei Korvasen ja Mutenian kautta Lokkaan. Tie ylitti useita jokia: Riestojoen, Muteniajoen, Kopsusjoen, Luiron, Korvasjoen, Piettämäjoen ja Neitykäisen. Lokassa Luiron yli pääsi lossilla.[9]
Lokan partisaani-iskut
[10] Loput kaksi olivat hyökänneet viikkoa ennen Lokan hyökkäystä Seitajärvelle.Osastot olivat valmistautuneet hyökkäyksiin tekemällä tiedustelumatkan Sompion alueelle 15. joulukuuta 1943 ja 25. tammikuuta 1944 välisenä aikana. Lisäksi osastot olivat aloittaneet hävitys- ja häirintäretket uudelleen huhtikuussa 1944. Kahakoita kirjattiin tapahtuneen mm. Savukosken Sotatunturissa, Kuopsujärvellä Kuusamon lähellä, Kuusamon Palovaaralla ja Suomussalmen Selkoskylän Junttilassa. Toukokuussa 1944 kenraalieversti Dietl vetosi maaherra Kaarlo Hillilään siviilien evakuoimiseksi, mutta turhaan.[11]
Partisaanien tihutyöt pohjoisessa jatkuivat myös kesäkuussa Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksensä Karjalan kannaksella. Juhannuksen tienoilla partisaanit muun muassa räjäyttivät Savukosken Nousulla tiesiltoja. Samassa yhteydessä katosi Nousulta kotoisin oleva mies. Heinäkuussa partisaanien kohteeksi joutui myös taiteilija Andreas Alariesto, joka työskenteli tuolloin postinkantajana. Partisaanit hyökkäsivät Alarieston kimppuun 9. heinäkuuta 1944 tämän ollessa kuljettamassa postia Lokan ja Vuotson välisellä maantiellä. Alariesto selvisi iskusta hengissä.[12]
Lokan kylään oli evakuoitu Luiron varressa ja Lokanvaaran lähellä, kuten Mannisen rannassa, asuvia perheitä kotieläimineen. Mannisen rannasta evakuoidut nuoret olivat hakemassa takaisin kotinavettaansa pyrkiviä lehmiä takaisin evakkopaikkaansa, kun partisaanit huomasivat heidät ja yrittivät viittoilla nuoria luokseen. Toisella nuorella oli mukanaan ase, jolla hän yritti ampua partisaaneja. Partisaanit paljastuivat, joten osasto päätti hyökätä Lokkaan saman tien. Näin ollen partisaanit aloittivat iskunsa Lokan kylään keskellä alkuiltaa, noin kello 18 aikaan, eivätkä keskellä yötä, kuten esimerkiksi Seitajärven ja Kuoskun tapauksissa aiemmin. Kun lehmiä hakemassa olleet nuoret ehtivät takaisin kylään, hyökkäys oli jo täydessä käynnissä. Nuoret pelastautuivat juoksemalla takaisin kotiinsa.[13]
**
Hyökkäyshetkellä lokkalaiset olivat kuka missäkin toimessaan. Jossain talossa tingattiin sodan sen hetkisestä kulusta, osa oli heinätöissä, osa riipimässä lehmille lehtiä tai tekemässä vastoja. Yksi kyläläinen oli jopa synnyttämässä. Partisaaneja pelättiin, ja lokkalaiset olivatkin pyytäneet alueen nimismieheltä evakuointia, mutta turhaan. Kyläläiset olivatkin päättäneet, että tulevana viikonloppuna naiset, lapset ja vanhukset kuljetetaan veneellä Vuotsoon. Sillä hetkellä kylässä olevia noin 70 ihmistä oli suojaamassa kahdeksan miehen kyläosasto, joilla oli varustuksena kahdeksan kivääriä ja 200 patruunaa.[14]
Lämmin perjantainen alkuilta katkesi ammunnan ääniin ja partisaanien huutoon. Kyläläiset ymmärsivät heti, mistä oli kyse ja alkoivat paeta miten parhaiten taisivat. Lokkalaiset yrittivät pelastautua pääasiassa kolmella eri tapaa. Osa etsi suojaa eri rakennuksista, mutta kohtalokkain seurauksin, sillä partisaanit sytyttivät kylän rakennukset tuleen. Osa pyrki turvaan menemällä Luiron yli veneellä. Jotkut pääsivät turvaan tällä tavoin, mutta partisaanit osuivat luodeillaan myös veneellä pakeneviin kyläläisiin. Lisäksi osa pelastautui pakenemalla pois kylästä joenvartta pitkin, piiloutumalla ojaan tai jokirannan törmän alle oleviin kuoppiin tai suojautumalla pensaisiin. Partisaanit ottivat vangiksi yhdeksänvuotiaan tytön. Hän palasi Suomeen sodan päätyttyä. Kaiken kaikkiaan partisaanit surmasivat yhteensä 21 lokkalaista. Uhrit olivat naisia ja lapsia, ainoa miesuhri oli 66-vuotias siviili, joka oli hyökkäyshetkellä tekemässä saunanvastoja.[15]
**
Erillisosasto Savukoski sai tiedon Lokan hyökkäyksestä kello 20.15 saman päivän aikana. Takaa-ajo pääsi alkamaan aamukuudelta, noin 12 tunnin kuluttua hyökkäyksestä. Takaa-ajon aikana selvisi mm. että partisaanit olivat rakentaneet kolme lauttaa Luiron ylitystä varten. Partisaanijoukot olivat paenneet ensin yhtenä joukkiona, mutta jonkin matkan päässä joukot olivat hajaantuneet useammaksi ryhmäksi. Takaa-ajo osoittautui epäonniseksi. Joukot kärsivät yhteysvaikeuksista ja ylipäätään takaa-ajo alkoi hitaasti. Kontaktia partisaaneihin ei koko takaa-ajon aikana saatu.[16]
Lokka partisaani-iskujen jälkeen
[17]Kaiken kaikkiaan Lokan kylän asukkaita kuoli kolmannes, mikä oli valtava isku pienelle kyläyhteisölle. Grönhager raportoi myös aineellisia tuhoja tuoreeltaan. Kylän kymmenestä talosta seitsemän oli poltettu ja 12 lehmää oli palanut.[18]
Lokan uhrit haudattiin Sodankylän hautausmaalle 26. heinäkuuta 1944. Vajaan viikon kuluttua hautajaisista, 31. heinäkuuta, sisäasianministeri antoi vihdoin käskyn evakuoida rajakylien siviilit lukuunottamatta miehiä, jotka aseistettiin ja järjestettiin partisaanitorjuntaan. Heidän oli tarkoituksena myös tehdä maataloustöitä.[19]
Lokkaan paljastettiin partisaani-iskujen muistoksi Lokan tuhon muistomerkki vuonna 1971. Muistomerkki sijaitsee lähellä tekojärven patoa, kylään vievällä Moitamaantiellä. Muistomerkin suunnitteli Lasse Talosela.[20]
**
Lokan toinen tuho, kuten moni lokkalainen Lokan tekoaltaan rakentamista nimittää, alkoi vuonna 1967. Kylässä oli tuolloin noin 120 asukasta. Mainittakoot, että yksi talollinen ei antanut Kemijoki Oy:n paineelle periksi ja myynyt taloaan, jolloin yhtiö joutui tekemään mutkan patoon kiertääkseen tämän talon.[21]
Kylät
