Olen aina ollut kiinnostunut laajasti eri luonnontieteistä. Myös luonnossa liikkuminen on ollut aina lähellä sydäntäni, vaikka kaupunkilaisena en mikään luonnon lapsi olekaan. Kävin lukion Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa. Jatkokouluttautumista miettiessäni tutustuin Oulun yliopiston geotieteiden (tai geologian) koulutussuuntaan, joka kuulosti mielenkiintoiselta ja sisältää melko laajasti myös eri luonnontieteitä. Otinkin hakiessani yhteyttä geologian professori Pertti Saralaan, jolta sain pitkän vastauksen geologisen työn luonteesta mikä ehkä lopulta johtikin alalle hakeutumiseeni.

Vaikka en ole vielä valmistunut, niin olen tehnyt alan töitä jo yhteensä noin kaksi vuotta kesäisin ja opiskelun ohessa pääasiasssa malminetsinnän parissa Lapissa. Tunsinkin Latitude 66 päägeologin (Aaron Davies) entuudestaan ja otin häneen heti yhteyttä kun kuulin viime kesän työpaikasta. Kuusamon ja Posion alue on paitsi vapaa-ajan vieton myös geologian kannalta todella mielenkiintoista seutua. Harva tietää esimerkiksi, että Kuusamon alla oleva kallio on yli 500 miljoonaa vuotta vanhempaa kuin Rukan kvartsiittikukkulat tai että Oulangan kansallispuiston tunnus, Neidonkenkä, esiintyy nimenomaan geologisesti erityisten karbonaattikivien läheisyydessä.

Kesällä teimme pääosin joko maaperänäytteenottoa tai perinteistä geologista kartoitusta. Maaperänäytteenotossa maahan kaivetaan lapiolla pieni kuoppa, josta otetaan pieni karkkipussillinen maata näytteeksi noin 20 sentin syvyydestä. Ideana (ja toiveena) on, että kemian laboratoriossa analysoitu näyte heijastaisi alla olevaa kallioperää ja siellä mahdollisesti esiintyviä mineraaliesiintymiä. Työnä sinänsähän maaperänäytteenotto on ns. akateemista linjastotyötä. Geologisessa kartoituksessa sen sijaan joutuu haastamaan itsensä ja aiemman osaamisensa, koska kalliokumpareelta (tai paljastumalta) toiselle liikkuessa täytyy aina pystyä kuvaamaan mitä näkee ja minkälainen kallio on kyseessä, mikä ei aina ole niin helppoa. Suomen kansalliskivi graniitti on ei-geologillekin suhteellisen helppo tunnistaa, mutta “serisiittimuuttunut poimuttunut kalkkisilikaattiliuske” onkin jo selvästi hankalampi, etenkin jos paljastuma on pieni ja sammaleen peittämä. Kartoituksessa käytetään apuna yleensä ainakin suurennuslasia, kompassia ja geologin vasaraa.

Minun pitäisi olla valmistunut yliopistosta vuoden loppuun mennessä. Olen melko vahvasti suuntautunut työskentelemään jatkossakin eri puolilla Pohjoista Suomea, mihin mm. aktiivinen malminetsintätoiminta antaa hyvät edellytykset. Pidän kuitenkin mahdollisena myös tehdä jonkin pituinen työrupeama ulkomailla, esimerkiksi Australiassa, jossa paikallisen geologian tuntemus on vielä Suomeakin korkeammalla tasolla. Suomessahan malminetsintä on kansainvälisesti vertailtuna aika alkutekijöissään, mikä näkyy sekä alan toimijoiden työtavoissa että väestön ymmärryksessä ja suhtaumisessa malminetsintää kohtaan. Itse näkisin ja toivoisin, että esimerkiksi kymmenen vuoden kuluessa erityisesti Pohjois-Suomessa voitaisiin käydä asiallista ja faktoihin perustuvaa keskustelua kaikkien toimijoiden kanssa malminetsinnän eri vaiheista. Tässä oppimista on näkemykseni mukaan sekä eri yhtiöillä, yhdistyksillä että jokaisella kansalaisella. Luottamus yhtiöiden ja kansalaisten välillä on tosi tärkeää, ja sitä voidaan etsintäyhtiöiden puolelta kasvattaa esimerkiksi ajanmukaisella tiedottamisella ja avoimuudella. Latitudella viestintä on selvästi otettu tosissaan ja yhtiön Käylän “asemalle” voi kuka vain tulla juttelemaan kunhan henkilökuntaa on paikalla.