Itä-Lapissa ilmaston muutokset havaittavissa koivunlehdistä ja lyhentyneestä lumikaudesta

Julkaistu 04.06.2019

Värriön tutkimusasemalla Pohjois-Sallassa on seurattu hieskoivun lehteen tuloa vuodesta 1981. Muuttuneiden olosuhteiden myötä lehtien puhkeaminen on aikaistunut reilulla viikolla. Suppeiden elinympäristöjen kasvit joutuvat vaikeuksiin olosuhteiden muuttuessa.

Hieskoivun lehtien puhkeaminen on aikaistunut Itä-Lapissa viimeisen vajaan neljänkymmenen vuoden aikana reilulla viikolla. Vuonna 1982 koivut tulivat hiirenkorvalle keskimäärin 8. kesäkuuta. Nyt ajankohta on jo toukokuun loppupäivinä. Tiedot tulevat esille Värriön tutkimusasemalla, Itä-Lapissa vuodesta 1981 tehdystä seurannasta.


Kasvuolosuhteet paranevat lyhyemmän lumikauden myötä
Suomen vuosikeskilämpötila on noussut 1800-luvun puolivälistä lähtien noin 2,3 astetta. Muutokset ovat voimakkaampia, mitä pohjoisemmas mennään. Yksittäisen havaintoaseman mittaukset eivät sinällään kerro koko maan tilanteesta mutta osoittavat paikallisen vaihtelun olevan suurta.Värriön asemalla sama 2,3 asteen nousu on tapahtunut vuoden 1975 jälkeen.


Samalla lumipeitepäivät ovat vähentyneet. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana lumipeitepäivät ovat vähentyneet noin 5,5 päivää vuosikymmenessä, yhteensä noin kolmen viikon verran. Talvi lyhenee molemmista päistä. Syksyisin lumipeite tulee myöhemmin ja lähtee keväällä aikaisemmin. Lyheneminen on ollut voimakkaampaa syksyllä kuin keväällä.


Kasvukausi pitenee ja useimpien kasvien olosuhteet paranevat lumen sulaessa aiemmin ja lämpötilan ylittäessä kasvukauden rajana pidetyn plus viiden asteen vuorokausikeskiarvon aiemmin keväällä.


Muutoksen nopeus haasteena suppeiden elinalueiden kasveille
Vaikka olosuhteet näyttävät muuttuvan esimerkiksi juuri koivun osalta paremmiksi, joidenkin tunturikasvien osalta mennään huonompaan suuntaan. Etukäteen on hyvin vaikea arvioida yksittäisten lajien kohdalla, mitä niille ilmastonmuutoksen myötä lopulta tapahtuu mutta esimerkiksi lumenviipymäpaikoilla tai muissa rajoittuneissa elinympäristöissä elävät eliöt joutuvat ahdinkoon. Närvänä, jonka eteläisin kasvupaikka Suomessa sijaitsee Takkaselkätunturissa, hieman Värriötunturin eteläpuolella, kasvaa vain korkeimpien tuntureiden lakialueilla. Muuttuvat olosuhteet koitunevat sen kohtaloksi. Närvänä ei voi paeta enää ylemmäs tunturin rinteeseen ankarampien olosuhteiden perässä.


Nopeasti muuttuvat olosuhteet antavat etulyöntiaseman eliöille, joilla on laaja esiintymisalue. Eläimet ja kasvit siirtyvät muuttuneiden olosuhteiden perässä kohti sopivia olosuhteita. Lajiston monimuotoisuus kuitenkin kärsii, sillä suppeille elinalueille erikoistuneet lajit häviävät kilpailun olosuhteiden nopeasti muuttuessa.



Yhteyshenkilö
Janne Mukkala
VĂ„RI-hanke
Itä-Lapin kuntayhtymä
040 732 7557


 


Selaa uutisryhmää Etusivu